Voiko kaikkea ostaa ja myydä

... keskeneräinen ...

 

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

"Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perästä."



Kari Hotakaisen romaanissa Ihmisen osa (2009) päähenkilönä on eläkkeellä oleva lankakauppias Salme Sinikka Malmikunnas. Kirjan on julkaissut kustannusosakeyhtiö Siltala. Ihmisen osa on Hotakaisen yhdeksäs romaani. Kirjan takakannen kuvaus teoksesta pelottoman traagisena ja syvän humoristisena romaanina onkin mielestäni osuva ilmaus kuvaamaan kirjan teemoja.

Hotakainen aloitti kirjailijauransa 1980-luvulla ja hänen esikoisteoksensa oli runokirja Harmittavat takaiskut (1982). Varsinainen läpimurtoteos oli vuoden 97 Finlandia-ehdokkaanakin ollut, osin omaelämäkerrallinen Klassikko (Wikipedia, Kari Hotakainen). Hotakaisen Ihmisen osa kirjasta on tehty Helsingin Kaupunginteatteriin teatteriesitys, jonka itsekin olen käynyt katsomassa viime keväänä. Esityksen traileri on videona tekstin lopussa. Näyttelijöinä mm. Ritva Valkama (Salme) ja Putous tv-ohjelmasta tuttu Armi Toivanen (Maija).

Seuraava otos on kohdasta, jossa Maija myy lehtiä puhelinmyyjänä, oli mielestäni hauska kohtaus teatterinäytöksessä: Jos asiakas ei kiinnostu, heitä täky. Jos asiakas on kiireinen, pyydä tilaisuutta soittaa uudelleen. Jos asiakas on äreä, käännä hänen huomionsa boonuksiin. Jos asiakas heittäytyy aggressiiviseksi, älä missään tapauksessa provosoidu äläkä ota sitä henkilökohtaisesti. Jos asiakkaalla on huonoja kokemuksia tuotteesta, kerro, että se on uudistunut. Mutta ennen kaikkea: muista täky, bonukset ja tilaajalahjat...

Kirja alkaa sillä, että Salme aikoo myydä elämänsä kirjailijalle, joka tarvitsee aiheen uuteen kirjaansa. Kirjailija tarjoaa vastineeksi 5000 euroa, mutta Salme suostuu 7000 euron palkkiolla kertomaan elämänsä kirjailijalle. Salme avautuu ja kertoo kaiken niin kuin hän sen haluaa muistaa. Salme alkaa myöhemmin kuitenkin pohtia, tekikö hän oikein vai väärin, kun myi elämänsä. Lankakauppiaana ei tuollaisia kysymyksiä tarvinnut miettiä. Hän ajatteli, että nyt Salme olet ottanut sen, mistä ne niin paljon niissä talouslehdissä puhuu: riskin.

Ihmisen osan muita henkilöitä ovat Salmen mies Paavo, lapset Helena ja Maija sekä Pekka. Salme ei pysy välillä perillä lastensa elämäntilanteissa, mutta pyrkii opastamaan aikuisia lapsiaan lähettämällä heille postikortteja, joihin mahtuu ajatuksia ja ohjeita sekä aina kutsu kotiin:
No niin Helena!
Älä nouse muiden yläpuolelle. Siell loppuu ilma ja alkaa huimaa. Syö voita ja juo punaista maitoa. Tai ainakin sinistä. Kevyisiin älä koske, niillä nouset ilmaan. Maassa pysy, kuin tatti. Mutta älä itteäs alenna. Semmoinenkaan ole mistään kotoisin. Isäs laittoi eilen moneksi päiväksi karjalanpaistia. Tämä on vihje.
Äitis.

Kirjan jännitteet muodostuvat syrjäytyneiden ja menestyjien, vanhan hyvän ajan ja arvaamattoman nykyajan välille. Kirjan tarina pohjimmiltaan taitaa kuitenkin kertoa äidinrakkaudesta. Lapsenlapsen kuolema, työttömyys ja rahattomuus ovat kirjan eri henkilöille tapahtuvia vastoinkäymisiä. Yritin kirjoittaa tarinat lomittain niin, että syntyisi täyteläinen ja runsas kokonaiskuva nykyhetken työelämästä ja perusjärkytyksen ajattomuudesta, Kari Hotakainen itse analysoi kirjaansa.

Canterburyn tarinoita

Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita

Canterburyn tarinoita on Geoffrey Chaucerin 1380-90-luvuilla kirjoittama tarinakokoelma, jossa Canterburyyn matkalla olevat pyhiinvaeltajat kertovat tarinoita. Kirjaa pidetään ensimmäisenä mestariteoksena, joka on kirjoitettu tuon ajan Englannin kansankielellä, keskienglannilla, hovissa ja kirkoissa käytetyn latinan ja ranskan sijasta. Chaucer toi myös tavallisten ihmisten karkean kansankielen englanninkieliseen kirjallisuuteen pyhiinvaeltajien puheiden kautta.

Pyhiinvaeltajajoukon matka suuntautuu Canterburyn katedraaliin kunnioittamaan vuonna 1170 murhatun arkkipiispan Thomas Becketin maallisia jäännöksiä, joka oli keskiajalla suosittu ele uskonnollisen hartauden osoittamiseksi. Pyhiinvaellusmatka oli yksinkertainen keino yhdistää perättäiset ja erilaiset tarinat. Jokainen pyhiinvaeltaja esitellään lyhyesti prologiassa. Matkaan lähdetään Lontoon Southwarkissa sijaitsevasta majatalosta, jossa kohotetaan lähtömaljat ja sovitaan, että kukin kertoo matkalla kaksi tarinaa muiden viihdykkeeksi.

Pyhiinvaellusmatka oli eräs niistä harvoista keskiajan tapahtumista, joiden aikana eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat henkilöt saattoivat kokoontua yhteen. Korkea-arvoisin joukon jäsen on ritari, joka kertookin ensimmäisen tarinan kahdesta ritarista, jotka käyvät kaksintaisteluun aatelisnaisen vuoksi. Useimmilla pyhiinvaeltajista on tiiviit siteet kirkkoon, mutta ryhmään kuuluu myös mm. lääkäri, lakimies ja kauppias.

Chaucer yrittää kirjansa avulla tuoda esille aikansa tavat ja moraalin ironisessa valossa hienovaraisin ja satiirisin keinoin. Tarkat kuvaukset paljastavat kaikkien pyhiinvaeltajien heikkoudet ja tekopyhyydet ritaria, kirkkoherraa ja talonpoikaa lukuun ottamatta. Nämä kolme hahmoa kuvataa siveellisinä ja suoraselkäisinä asevoimien, uskonnon ja siviilielämän edustajina. Sitä vastoin munkilla ei ole aikaa pyhille kirjoituksille ja lakimies vaikuttaa arvokkaalta ja viisaalta, vaikka hänen kiireensä on usein näennäistä.

Chaucerin Canterburyn tarinat on kattava läpileikkaus oman aikansa kirjallisesta kulttuurista. Pyhiinvaeltajat ja heidän tarinansa asettavat rinnakkain kansankulttuurin ja korkeakulttuurin sekä yhdistävät hovin ja maaseudun kielenkäytön ja maneerit luonteenomaisella tavalla.

Canterburyn tarinoiden kirjoitusaikaan englannin kieli oli nousemassa 200 vuotta kestäneen ranskalaisvaikutuksen alta. Keskienglanti on nimitys englannin kielen varhaismuodolle, jota käytettiin 1000-luvulta 1400-luvun puoliväliin asti. Keskienglanti muistutti jo paljolti nykyenglantia, mutta oikeinkirjoitus ei ollut vakiintunutta. Lisäksi ääntämys poikkesi huomattavasti nykyisestä. Esimerkiksi Canterburyn tarinoiden runomuoto ei avaudu keskienglannin ääntämystä osaamattomille, koska sanat eivät nykyääntämyksen mukaan muodosta loppusointuja tai muita runon tehokeinoja.

Näyte kirjan aloittavasta prologiasta (kreikaksi πρόλογος: esipuhe, alkulause) keski- ja nykyenglannilla sekä Toivo Lyyn suomennos:

 

 Kun huhtikuu on sulosateillaan

valellut maaliskuisen kulomaan

ja kylvettänyt juuret, siemenet

 medellä, josta syntyy kukkaset ─

kun vieno Zefyros on hengähdellyt

ja hennot versot eloon herätellyt

 niin nummilla kuin joka metsikössä ─

kun puolitiessään Oinaan tähdistössä

on nuori aurinko ja säteilee ─

kun pikkulintujen suu helisee

ja luonto innoittaa ne ihmeillään

niin ettei öin ne sulje silmiään:

kas ─  silloin herää mieliin kutsumus

ja kaipuu tehdä pyhiinvaellus.

Geoffrey Chaucer (1343-1400) oli englantilainen kirjailija, filosofi ja diplomaatti. Porvarilliselta ammatiltaan hän oli tullimestari ja työnsä ohella hän myös käänsi englannin kielele useita oman aikakautensa merkkiteoksia. Chaucer yhdisti elämänsä kuninkaallisena virkamiehenä ja kirjailijana. Hänen muita kirjojaan ovat mm. Herttuattaren kirja, joka oli elegia (antiikkinen runoelma) Lancasterin herttuattaralle; kaksi uni-ilmestysrunoa Huhujen talo ja Lintujen käräjät, sekä Troilos ja Cruseyde. Kuitenki Chaucerin nimi liitetään lähtemättömästi juuri Canterburyn tarinoihin.

Tämä maailma ei ole lapsenmielisiä varten

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

Hiiriä ja ihmisiä on John Steinbeckin kirjoittama romaani, jonka englanninkielinen alkuperäinen teos (Of mice and men) ilmestyi vuonna 1937. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1963 Tammen kustantamana. Steinbeck tunnetaan rehevästä ja lämminhenkisestä tavasta kuvata ihmisiä ja yhteiskuntaa. John Steinbeck sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1962. Romaanista Vihan hedelmät hän sai Pulitzer-palkinnon 1940. Muita Steinbeckin romaaneja ja kertomuksia ovat mm. Helmi, Hyvien ihmisten juhla, Torstai on toivoa täynnä ja Eedenistä itään.

Steinbeckin varsinaiseksi läpimurtoromaanikseen muodostui Hiiriä ja ihmisiä, joka kertoo kahden maatyöläisen, Georgen ja Lennien tarinan 1930-luvun laman aikana. Kirjan tapahtumapaikkana on maatila muutaman kilometrin päästä Soledadista, jonne George ja Lennie pakenivat aiemmasta työpaikasta Weedsistä. George ja Lennie ovat parivaljakko, joita yhdistää syvä keskinäinen ystävyys.

Iso lapsensieluinen Lennie, joka on yksinkertainen, kuin uskollinen koira ja varsinainen voimapesä, mutta lempeä, kuin lapsi turmelee yhä uudelleen kaksikon työmahdollisuudet. Hän välittää eläimistä erityisesti kaneista ja hän on hyvin rauhallinen, mutta hätääntyessään hän ei osaa ottaa huomioon omia voimiaan. Yksin Lennie olisi täysin avuton eikä pystyisi huolehtimaan itsestään.

Pienikokoinen ja ovela George joutuu jatkuvasti auttamaan ystäväänsä. Hän saa palkatuksi Lennienin uudelle farmille kertomalla pomolle, että Lennie on vahva ja hyvä työmies, vaikka pomo saakin selville tämän yksinkertaisuuden. Curley on farmin pomon poika, joka rupeaa pilkkaamaan Lennietä.


Muut paikan työntekijät pitävät uusista tulokkaista, mutta vihaavat kaikki ylimielistä Curleytä. Lennie ystävystyykin toisen yksinäisen miehen kanssa, farmin tallipojan, afroamerikkalaisen Crooksin kanssa. Toverukset unelmoivat omasta maatilasta, ja kun he saavat uuden työpaikan karjatilalta, näyttää hetken siltä, että haave voisi toteutua. Lennie onnisuu aluksi pitämään voimansa kurissa ja sopeutumaan muiden työmiesten joukkoon. Kirjalla on kuitenkin traaginen loppu, jossa sekä Curleyn vaimo, että itse Lennie surmataan.


Pienoisromaani Hiiriä ja ihmisiä teki Steinbeckistä yhdellä iskulla yhden Amerikan luetuimmista kirjailijoista. Kirjasta on tehty myös elokuvia ja näytelmiä, jotka elävät jatkuvasti uusina sovituksina. Alla esittelyvideo Hiiriä ja ihmisiä teatteriesityksestä, jota esitettiin Tampereen teatterissa: "John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä on yksi maailman hienoimmista tarinoista. Se on kertomus suuresta unelmasta, kaiken ylittävästä ystävyydestä ja niistä ihmisistä, jotka eivät koskaan sulaudu joukkoon."
Ensi-iltaTampereenTeatterissa 1.9.2011. Ohjaus Tommi Auvinen.

Hiiriä ja ihmisiä kirja on päätynyt kiellettyjen kirjojen listoille Irlannissa ja Yhdysvalloissa. Irlannissa se kiellettiin 50-luvun alussa ja Yhdysvalloissa kirja päätyi vuosina 1982-87 kymmenen sensuroiduimman kirjan joukkoon. Yhdysvalloissa kirjaa kylläkin edelleen sensuroidaan. Vuonna 1987 Yhdysvaltalainen aikakauslehti New Yorker uutisoi, että FBI tarkkaili Steinbeckiä koko kirjailijanuran ajan. Steinbeck kirjoitti FBI:lle jo 1942 huomattuaan FBI kiinnostuneen hänestä: "Voisitteko karistaa Edgarin /Hoover pojat kannoiltani?"

R.L Stine: Karmivat pianotunnit (Goosebumps)

Karmivat pianotunnit kuuluu Goosebumps-kirjasarjaan. Se on 13. kirja Goosebumps-kirjasarjasta. Kirja on ilmestynyt vuonna 1993, sen alkuperäinen nimi on Piano lessons can be murder, sen on suomentanut Taija Kuula ja kirjan kustantaja on Sanoma Magazines Finland Oy.

Karmivat Pianotunnit kirja kertoo perheestä, joka muutti vanhaan isoon puutaloon. Perheeseen kuului äiti, isä ja Jerry sekä heidän kissansa Bonkers, josta Jerry ei tykännyt. Äiti kutsui Jerryä myös Jeromeksi, aina kun hän oli vihainen Jerrylle jostakin, useinmiten tämän temppuilustaan. Kaksitoista vuotias Jerry löysi talon ullakolta pianon tutkiessaan uutta taloaan. Jerryn isä kysyikin Jerryltä, että haluisiko hän oppia soittamaan sitä ja käymään pianotunneilla. Isän kysymys yllätti Jerryn täysin, mutta Jerry suostui siihen ja ajatteli, että soittaminen voisi olla ihan kivaakin.

Eräänä yönä Jerry ei saanut unen päästä kiinni. Naapurin takapihan kuistin valo loisti sisään ja ikkuna helisi tuulessa. Hän oli juuri rentoutunut ja vaipumassa vähitellen uneen, kun hän kuuli musiikkia. Pianomusiikkia. Jerry kuuli sen tulevan suoraan yläpuoleltaan ullakolta. -Kuka voi soittaa ullakolla pianoa keskellä yötä? hän ihmetteli. Jerry käveli ullakon ovelle ja aukaisi sen ja kurkisti pimeään. Soitto yhä vain jatkui hyvin hiljaa. Se oli surullista musiikkia. -Kukuka siellä?hän sopersi. Piano musiikki ympäröi Jerryn. Hän sytytti valot. Musiikki lakkasi. Hän kokeili pianotuolia ja se oli vielä lämmin! Aivan kuin joku olisi juuri istunut siinä.

Tuli maanantai ja pianonkantajat kantoivat pianon ullakolta harrastushuoneeseen. Bonkers oli melkein jäädä pianon alle, kun kantajat laskivat sen lattialle. Jerry jäi yksin harrastushuoneeseen, istui pianotuolille ja mietti, että soittaminen olisi hauskaa. Hän oli väärässsä. Todella väärässä. Lauantai iltapäivällä  oli myrskyista. Hän näki pianonsoitonopettajan kävelevän pihatietä pitkin. Isä oli nähnyt ilmoituksen lehdessä, jossa luki: Shreek-opisto, pianonsoiton opetusta uudella metodilla. Opettaja vaikutti mukavalta. He istuivat pianon ääressä. Jerry oli aikeissaan sanoa jotain, kun hän nosti  Jerryn kädet lähelle kasvojaan. -Onpa kauniit kädet! hän huudahti. -Erinomaiset kädet!

-Aloitamme ensi viikolla, Shreek sanoi. Hän puki takin päälleen ja kuiskasi -Erinomaista. Shreekillä oli nälkäinen katse. Seuraavana yönä Jerry kuuli jälleen pianonsoittoa.

Kouluviikko oli loppu ja viikonloppu alkoi. Koulun käytävällä oli tyttö polvillaan ja penkoi lattialla lojuvia tavaroita lokeron kohdalla. -Minä olen Kim, hän sanoi. -Moi, Jerry sanoi ja kertoi nimensä. Tyttö otti lokerostaan viulukotelon. -Minä käyn pianotunneilla, Jerry tokaisi. -Professori Shreek antaa minulle pianotunteja. Kim tuijotti Jerryä. -Shreek antaa minulle pianotunteja, sanoin uudestaan. -Ei, Kim kiljahti, kääntyi ja juoksi ulos ovesta.

-Erinomaiset kädet. Erinomaiset! professori Shreek ylisti. -Kiitti, Jerry vastasi ihmetellen. -Soitapa kappale uudestaan, Shreek pyysi ja vilkaisi silmiini. -Soita se rauhallisesti. Herätä jokainen sormesi eloon. Muista, ne elävät! -Kummallinen ajatus, Jerry mietti. -Muista sormet, Shreek komensi. Jerry soitti kappaleen loppuun ja laski kädet syliinsä. -Soita se nyt nopeammin, professori pyysi. -Kädet Jerry. Ne elävät. Soita nyt. Nopeammin, Shreek komensi. Jerryn sormen juoksivat koskettimilla ja hän yritti keskittyä nuotteihin. -Nepeammin, opettaja huusi innoissaan. -Nopeammin, Jerry. Kätesi ovat elossa. Jerry ei kuullut enää, mitä soitti ja hän yritti lopettaa. -Lopettakaa, Jerry huusi sormilleen. Nopeammin, opettaja huusi. Jerryn kädet tottelivat professoria ja jatkoivat soittamista. -Lujempaa. Jerry heräsi, istui sängyssä, täysin hereillä ja tajusi istuvansa kätensä päällä. Sitä kihelmöi. -Nyt oli yhä perjantain ja lauantain välinen yö, sanoi Jerry ääneen. Hän kuuli taas pianonsoittoa, jonka sävelet leijuivat huoneessa.

Soitto lakkasi ja alkoi uudelleen. Jerry käveli portaille ja soitto kuului lujempaa. Hän meni portaat alas ja mietti tänään aikovansa selvittää, että kuka pianoa soitti. Hän avasi harrastushuoneen oven ja otti askeleita kohti pianoa, joka oli nyt vain parin askeleen päässä. -Kuka sitä soitti, Jerry mietti. Hän pysähtyi ja tuijotti pimeyteen. Hän näki vaan himmeät ääriviivat ja hänen sydän hakkasi. Soitto lakkasi. Jerry näki naisen kasvot. Kummitus näytti surulliselta. -Tämä on minun talo se sanoi käheästi. Se oli niin hiljainen, että Jerry ei ollut varma kuuliko oikein. -Älä koske, minun piano. Älä koske siihen! Jerry otti askeleen taaksepäin. -Tämä on minun taloni! Minun pianoni!

Professori Shreek saapui seuraavana päivänä kahdelta. Jerry otti Shreekin takin ja vie hänet harrastushuoneeseen. -Olet todella onnekas, kun tämä odotti sinua. -Niin kai, Jerry vastasi. Näytäpä mitä olet oppinut, Shreek sanoi.

-Minusta Jerry voisi käymään opistollani tunneilla, Shreek ehdotti. -Mutta sehän olisi hienoa, äiti totesi. Professori antoi opiston käyntikortin. Shreekin lähdettyä piano alkoi yhtäkkiä soida ja siitä lähti kova rämisevä ääni. Räms. Räms. -Jerry lopeta! äiti huusi olohuoneesta. -En se ole minä, Jerry vastasi.

Tohtori Fryen vastaanotto huone oli pieni ja valoisa. -Kerropa minulle uudesta kodistasi, hän sanoi. -Se on iso vanha talo, Jerry kertoi. -Siinä kaikki. Hän pyysi Jerryä kuvailemaan huonettaan. Jerry kertoi myös kummituksestakin. Sitten Jerry kysyi, -Olenko hullu? -Et, vatasi Frye. Frye vakuutti, että on normaalia pelätä. Hän kätteli Jerryn ja sanoi seuraavan ajan olevan ensi viikolla. Jerry käveli odotushuoneen poikki ja astui käytävälle. Silloin hän tunsi kummituksen jäätävän otteen kaulan ympärillä. Jerry huusi kauhuissaan ja kääntyi ympäri. -Äiti! Jerry parahti. -Tarkoitus ei ollut säikyttää, äiti sanoi. -Minun on lakattava luulemasta, että kummitus seuraa minua, pohti Jerry.

Perjantaina koulun jälkeen äiti vei Jerryn Shreekin musiikkiopistoon. Se näytti Jerryn mielestä pikemminkin vankilalta tai kummitustalolta kuin musiikkiopistolta. Jerry meni sisään pääovesta ja hänen eteensä avautui pitkä käytävä. Hän käveli käytävää pitkin eikä tiennyt minne mennä, mutta lopulta käytävällä tuli vastaa Shreek. He menivät luokkahuoneeseen, jossa ei ollut ikkunaa. -Kun kätesi ovat valmiit, voit jatkaa opintojasi jonkun toisen opettajan kanssa, sanoi Shreek. -Kun käteni ovat valmiit, Jerry ihmetteli. Jerry eksyi taas käytävällä ja tapasi siellä herra Togglen. Toggle oli kuulemma lahjakas keksijä. hän opasti Jerryn ulos opistolta.

Kotona isä ja äiti halusivat kuulla Jerryn oppimia kappaleita. He menivät harrastushuoneeseen, Jerry istui pianotuolille ja ennen kuin hän ehti painaa ensimmäisen koskettimen alas, piano alkoi soittaa matalia säveliä. -Jerry älä viitsi, äiti huusi. -Mutta en minä sitä tee, Jerry huusi. Seuraavana perjantaina herra Toggle oli vastassa minua opiston ovella. Hän vei Jerry koneita ja sähkötarvikkeita täynnä olevaan huoneeseen. Hän esitteli koneitaa ja keksintöjään Jerrylle ennen soittotuntia. Jerry kuuli avun huutoja, jotka tulivat kaapista. -Kuulitko tuota, Jerry kysyi togglelta. -Ne ovat vain viallisten koneiden huutoa, hän vastasi.

Lauantai iltapäivällä Jerry meni ulos lapioimaan pihatietä lumesta. Hän näki Kimin ja he tervehtivät toisiaan ja Jerry kutsui Kimin sisään kaakaolle. He menivat harrastushuoneeleen. -Miksi juoksit karkuun silloin koulussa, Jerry kysyi. -En minä juossut karkuun, vaan olin myöhässä tunnilta, Kim vastasi. Muistatko, kun kerroin käyvän Shreekin tunneilla? Jerry kysyi. -En haluaisi puhua siitä. Etkö ole kuullut huhuja Shreekin opistosta? Kim kysyi. Jerryä nauratti, -mitä ihmeen huhuja? -Opistosta liikkuu juttuja. Sellaisia juttuja, että siellä on hirviöitä, Kim vastasi. Kim kääntyi Jerryyn päin. -Toggle on rakentanut ne, Jerry totesi. -Toiset huhut kertovat, että pianotunneille menneet lapset eivät koskaan tulleet takaisin. Hevain hävisivät, Kim kertoi. Tuota en kyllä usko, Jerry totesi. -Opistossa ei kummittele, mutta tuo piano on riivattu! Jerry sanoi. -Mitä tarkoitat, Kim kysyi. -Myöhään öisin joku soittaa sitä , Jerry kerto. -Jerry älä viitsi, Kim sanoi pyörittäen silmiään. Kimin äiti soitti ja halusi Kimin tulevan kotiin. Kim lähti.

Myöhemmin illalla kuului pianonsoittoa. Jerry nousi seisomaan ja halusi mennä alas katsomaan pianonsoittajaa. Musiikki oli aavemaista. Jerry veti syvään henkeä ja astui huoneeseen. Kummituksen pää oli painunut alas ja sen pitkät hiukset roikkuivat kasvojen edessä. Jerry otti askeleen lähemmäs. Kummitus lakkasi soittamasta ja tiiraili Jerryä. -Huhut ovat tosia, kummitus sanoi. -Huhut ovat tosia, se toisti. -Mimitkä huhut, Jerry kysyi. -Huhut opistosta, kummitus vastasi. -Ne ovat tosia. Huhut ovat tosia. Kummitus kohotti kätensä Jerryä kohti. Jerry tuijotti niitä. 

Yhtäkkiä tajusin, että äiti oli kietonut kätensä minun ympärilleen. -Jerry rauhoutu. Ei ole mitää hätää, äiti sanoi. -Näin taas mielessäni harmaan kummituksen ja sen sanovan huhujen olevan totta, Jerry kertoi. -En halua soittaa pianoa. Viekää se pois, Jerry sanoi. -En halua käydä tunneilla. -Sinun täytyy keroa Shreekille, että et halua jatkaa soittamista, äiti totesi.

Tuli perjantai ja äiti vei Jerryn opistolle. Jerry meni sisään ja käveli käytävää pitkin luokkaan. Hymyilevä Shreek tervehti Jerryä. Jerry istui pianotuolille ja sanoi, -Olen päättänyt...öh lopettaa painonsoiton. Shreek tarttui Jerryä ranteesta kiinni ja sanoi, -Ei onnistu. Et lähde minnekkään, Jerry.

-Mitäh? Jerry ihmetteli. -Et sinä voi lopettaa, Jerry. Tarvitsen kauniita käsiäsi. -Päästä irti, Jerry kiljui.

-Sinulla on erinomaiset kädet, professori totesi. Jerry sai irrotettua kätensä, pääsi irti ja lähti juoksemaan karkuun. Hän yritti muistaa tie ulko-ovelle, mutta Shreek kuroi välimatkaa umpeen. -Herra Toggle, Jerry huusi käytävällä. Jerry näki käytävän päässä ovet ja meni niistä sisään. Ovet johtivat konserttisaliin, jossa oli pianoja, opettajia sekä soittajina PELKÄT KÄDET. Ihmiskädet leijuivat ilmassa koskettimien yllä. Jerry tuijotti näkyä kauhuissaan ja yritti keksiä jonkin selityksen sille kaikelle, kun Shreek ryntäsi huoneeseen. Jerry juoksi pakoon, mutta kaatui Shreek lähestyi voitokas hymy kasvoillaan. Shreek tarttui Jerryn vasempaan nilkkaan.

(...ja loppu jääkin arvoitukseksi, jos ei lue kirjasta lukuja 26-28.)

6 sanan novelli

Rauhoitu. Sehän on vain pieni hämähäkki.