Voiko kaikkea ostaa ja myydä

... keskeneräinen ...

 

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

"Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perästä."



Kari Hotakaisen romaanissa Ihmisen osa (2009) päähenkilönä on eläkkeellä oleva lankakauppias Salme Sinikka Malmikunnas. Kirjan on julkaissut kustannusosakeyhtiö Siltala. Ihmisen osa on Hotakaisen yhdeksäs romaani. Kirjan takakannen kuvaus teoksesta pelottoman traagisena ja syvän humoristisena romaanina onkin mielestäni osuva ilmaus kuvaamaan kirjan teemoja.

Hotakainen aloitti kirjailijauransa 1980-luvulla ja hänen esikoisteoksensa oli runokirja Harmittavat takaiskut (1982). Varsinainen läpimurtoteos oli vuoden 97 Finlandia-ehdokkaanakin ollut, osin omaelämäkerrallinen Klassikko (Wikipedia, Kari Hotakainen). Hotakaisen Ihmisen osa kirjasta on tehty Helsingin Kaupunginteatteriin teatteriesitys, jonka itsekin olen käynyt katsomassa viime keväänä. Esityksen traileri on videona tekstin lopussa. Näyttelijöinä mm. Ritva Valkama (Salme) ja Putous tv-ohjelmasta tuttu Armi Toivanen (Maija).

Seuraava otos on kohdasta, jossa Maija myy lehtiä puhelinmyyjänä, oli mielestäni hauska kohtaus teatterinäytöksessä: Jos asiakas ei kiinnostu, heitä täky. Jos asiakas on kiireinen, pyydä tilaisuutta soittaa uudelleen. Jos asiakas on äreä, käännä hänen huomionsa boonuksiin. Jos asiakas heittäytyy aggressiiviseksi, älä missään tapauksessa provosoidu äläkä ota sitä henkilökohtaisesti. Jos asiakkaalla on huonoja kokemuksia tuotteesta, kerro, että se on uudistunut. Mutta ennen kaikkea: muista täky, bonukset ja tilaajalahjat...

Kirja alkaa sillä, että Salme aikoo myydä elämänsä kirjailijalle, joka tarvitsee aiheen uuteen kirjaansa. Kirjailija tarjoaa vastineeksi 5000 euroa, mutta Salme suostuu 7000 euron palkkiolla kertomaan elämänsä kirjailijalle. Salme avautuu ja kertoo kaiken niin kuin hän sen haluaa muistaa. Salme alkaa myöhemmin kuitenkin pohtia, tekikö hän oikein vai väärin, kun myi elämänsä. Lankakauppiaana ei tuollaisia kysymyksiä tarvinnut miettiä. Hän ajatteli, että nyt Salme olet ottanut sen, mistä ne niin paljon niissä talouslehdissä puhuu: riskin.

Ihmisen osan muita henkilöitä ovat Salmen mies Paavo, lapset Helena ja Maija sekä Pekka. Salme ei pysy välillä perillä lastensa elämäntilanteissa, mutta pyrkii opastamaan aikuisia lapsiaan lähettämällä heille postikortteja, joihin mahtuu ajatuksia ja ohjeita sekä aina kutsu kotiin:
No niin Helena!
Älä nouse muiden yläpuolelle. Siell loppuu ilma ja alkaa huimaa. Syö voita ja juo punaista maitoa. Tai ainakin sinistä. Kevyisiin älä koske, niillä nouset ilmaan. Maassa pysy, kuin tatti. Mutta älä itteäs alenna. Semmoinenkaan ole mistään kotoisin. Isäs laittoi eilen moneksi päiväksi karjalanpaistia. Tämä on vihje.
Äitis.

Kirjan jännitteet muodostuvat syrjäytyneiden ja menestyjien, vanhan hyvän ajan ja arvaamattoman nykyajan välille. Kirjan tarina pohjimmiltaan taitaa kuitenkin kertoa äidinrakkaudesta. Lapsenlapsen kuolema, työttömyys ja rahattomuus ovat kirjan eri henkilöille tapahtuvia vastoinkäymisiä. Yritin kirjoittaa tarinat lomittain niin, että syntyisi täyteläinen ja runsas kokonaiskuva nykyhetken työelämästä ja perusjärkytyksen ajattomuudesta, Kari Hotakainen itse analysoi kirjaansa.

Canterburyn tarinoita

Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita

Canterburyn tarinoita on Geoffrey Chaucerin 1380-90-luvuilla kirjoittama tarinakokoelma, jossa Canterburyyn matkalla olevat pyhiinvaeltajat kertovat tarinoita. Kirjaa pidetään ensimmäisenä mestariteoksena, joka on kirjoitettu tuon ajan Englannin kansankielellä, keskienglannilla, hovissa ja kirkoissa käytetyn latinan ja ranskan sijasta. Chaucer toi myös tavallisten ihmisten karkean kansankielen englanninkieliseen kirjallisuuteen pyhiinvaeltajien puheiden kautta.

Pyhiinvaeltajajoukon matka suuntautuu Canterburyn katedraaliin kunnioittamaan vuonna 1170 murhatun arkkipiispan Thomas Becketin maallisia jäännöksiä, joka oli keskiajalla suosittu ele uskonnollisen hartauden osoittamiseksi. Pyhiinvaellusmatka oli yksinkertainen keino yhdistää perättäiset ja erilaiset tarinat. Jokainen pyhiinvaeltaja esitellään lyhyesti prologiassa. Matkaan lähdetään Lontoon Southwarkissa sijaitsevasta majatalosta, jossa kohotetaan lähtömaljat ja sovitaan, että kukin kertoo matkalla kaksi tarinaa muiden viihdykkeeksi.

Pyhiinvaellusmatka oli eräs niistä harvoista keskiajan tapahtumista, joiden aikana eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat henkilöt saattoivat kokoontua yhteen. Korkea-arvoisin joukon jäsen on ritari, joka kertookin ensimmäisen tarinan kahdesta ritarista, jotka käyvät kaksintaisteluun aatelisnaisen vuoksi. Useimmilla pyhiinvaeltajista on tiiviit siteet kirkkoon, mutta ryhmään kuuluu myös mm. lääkäri, lakimies ja kauppias.

Chaucer yrittää kirjansa avulla tuoda esille aikansa tavat ja moraalin ironisessa valossa hienovaraisin ja satiirisin keinoin. Tarkat kuvaukset paljastavat kaikkien pyhiinvaeltajien heikkoudet ja tekopyhyydet ritaria, kirkkoherraa ja talonpoikaa lukuun ottamatta. Nämä kolme hahmoa kuvataa siveellisinä ja suoraselkäisinä asevoimien, uskonnon ja siviilielämän edustajina. Sitä vastoin munkilla ei ole aikaa pyhille kirjoituksille ja lakimies vaikuttaa arvokkaalta ja viisaalta, vaikka hänen kiireensä on usein näennäistä.

Chaucerin Canterburyn tarinat on kattava läpileikkaus oman aikansa kirjallisesta kulttuurista. Pyhiinvaeltajat ja heidän tarinansa asettavat rinnakkain kansankulttuurin ja korkeakulttuurin sekä yhdistävät hovin ja maaseudun kielenkäytön ja maneerit luonteenomaisella tavalla.

Canterburyn tarinoiden kirjoitusaikaan englannin kieli oli nousemassa 200 vuotta kestäneen ranskalaisvaikutuksen alta. Keskienglanti on nimitys englannin kielen varhaismuodolle, jota käytettiin 1000-luvulta 1400-luvun puoliväliin asti. Keskienglanti muistutti jo paljolti nykyenglantia, mutta oikeinkirjoitus ei ollut vakiintunutta. Lisäksi ääntämys poikkesi huomattavasti nykyisestä. Esimerkiksi Canterburyn tarinoiden runomuoto ei avaudu keskienglannin ääntämystä osaamattomille, koska sanat eivät nykyääntämyksen mukaan muodosta loppusointuja tai muita runon tehokeinoja.

Näyte kirjan aloittavasta prologiasta (kreikaksi πρόλογος: esipuhe, alkulause) keski- ja nykyenglannilla sekä Toivo Lyyn suomennos:

 

 Kun huhtikuu on sulosateillaan

valellut maaliskuisen kulomaan

ja kylvettänyt juuret, siemenet

 medellä, josta syntyy kukkaset ─

kun vieno Zefyros on hengähdellyt

ja hennot versot eloon herätellyt

 niin nummilla kuin joka metsikössä ─

kun puolitiessään Oinaan tähdistössä

on nuori aurinko ja säteilee ─

kun pikkulintujen suu helisee

ja luonto innoittaa ne ihmeillään

niin ettei öin ne sulje silmiään:

kas ─  silloin herää mieliin kutsumus

ja kaipuu tehdä pyhiinvaellus.

Geoffrey Chaucer (1343-1400) oli englantilainen kirjailija, filosofi ja diplomaatti. Porvarilliselta ammatiltaan hän oli tullimestari ja työnsä ohella hän myös käänsi englannin kielele useita oman aikakautensa merkkiteoksia. Chaucer yhdisti elämänsä kuninkaallisena virkamiehenä ja kirjailijana. Hänen muita kirjojaan ovat mm. Herttuattaren kirja, joka oli elegia (antiikkinen runoelma) Lancasterin herttuattaralle; kaksi uni-ilmestysrunoa Huhujen talo ja Lintujen käräjät, sekä Troilos ja Cruseyde. Kuitenki Chaucerin nimi liitetään lähtemättömästi juuri Canterburyn tarinoihin.

Tämä maailma ei ole lapsenmielisiä varten

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

Hiiriä ja ihmisiä on John Steinbeckin kirjoittama romaani, jonka englanninkielinen alkuperäinen teos (Of mice and men) ilmestyi vuonna 1937. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1963 Tammen kustantamana. Steinbeck tunnetaan rehevästä ja lämminhenkisestä tavasta kuvata ihmisiä ja yhteiskuntaa. John Steinbeck sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1962. Romaanista Vihan hedelmät hän sai Pulitzer-palkinnon 1940. Muita Steinbeckin romaaneja ja kertomuksia ovat mm. Helmi, Hyvien ihmisten juhla, Torstai on toivoa täynnä ja Eedenistä itään.

Steinbeckin varsinaiseksi läpimurtoromaanikseen muodostui Hiiriä ja ihmisiä, joka kertoo kahden maatyöläisen, Georgen ja Lennien tarinan 1930-luvun laman aikana. Kirjan tapahtumapaikkana on maatila muutaman kilometrin päästä Soledadista, jonne George ja Lennie pakenivat aiemmasta työpaikasta Weedsistä. George ja Lennie ovat parivaljakko, joita yhdistää syvä keskinäinen ystävyys.

Iso lapsensieluinen Lennie, joka on yksinkertainen, kuin uskollinen koira ja varsinainen voimapesä, mutta lempeä, kuin lapsi turmelee yhä uudelleen kaksikon työmahdollisuudet. Hän välittää eläimistä erityisesti kaneista ja hän on hyvin rauhallinen, mutta hätääntyessään hän ei osaa ottaa huomioon omia voimiaan. Yksin Lennie olisi täysin avuton eikä pystyisi huolehtimaan itsestään.

Pienikokoinen ja ovela George joutuu jatkuvasti auttamaan ystäväänsä. Hän saa palkatuksi Lennienin uudelle farmille kertomalla pomolle, että Lennie on vahva ja hyvä työmies, vaikka pomo saakin selville tämän yksinkertaisuuden. Curley on farmin pomon poika, joka rupeaa pilkkaamaan Lennietä.


Muut paikan työntekijät pitävät uusista tulokkaista, mutta vihaavat kaikki ylimielistä Curleytä. Lennie ystävystyykin toisen yksinäisen miehen kanssa, farmin tallipojan, afroamerikkalaisen Crooksin kanssa. Toverukset unelmoivat omasta maatilasta, ja kun he saavat uuden työpaikan karjatilalta, näyttää hetken siltä, että haave voisi toteutua. Lennie onnisuu aluksi pitämään voimansa kurissa ja sopeutumaan muiden työmiesten joukkoon. Kirjalla on kuitenkin traaginen loppu, jossa sekä Curleyn vaimo, että itse Lennie surmataan.


Pienoisromaani Hiiriä ja ihmisiä teki Steinbeckistä yhdellä iskulla yhden Amerikan luetuimmista kirjailijoista. Kirjasta on tehty myös elokuvia ja näytelmiä, jotka elävät jatkuvasti uusina sovituksina. Alla esittelyvideo Hiiriä ja ihmisiä teatteriesityksestä, jota esitettiin Tampereen teatterissa: "John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä on yksi maailman hienoimmista tarinoista. Se on kertomus suuresta unelmasta, kaiken ylittävästä ystävyydestä ja niistä ihmisistä, jotka eivät koskaan sulaudu joukkoon."
Ensi-iltaTampereenTeatterissa 1.9.2011. Ohjaus Tommi Auvinen.

Hiiriä ja ihmisiä kirja on päätynyt kiellettyjen kirjojen listoille Irlannissa ja Yhdysvalloissa. Irlannissa se kiellettiin 50-luvun alussa ja Yhdysvalloissa kirja päätyi vuosina 1982-87 kymmenen sensuroiduimman kirjan joukkoon. Yhdysvalloissa kirjaa kylläkin edelleen sensuroidaan. Vuonna 1987 Yhdysvaltalainen aikakauslehti New Yorker uutisoi, että FBI tarkkaili Steinbeckiä koko kirjailijanuran ajan. Steinbeck kirjoitti FBI:lle jo 1942 huomattuaan FBI kiinnostuneen hänestä: "Voisitteko karistaa Edgarin /Hoover pojat kannoiltani?"