Karmivat pianotunnit kuuluu Goosebumps-kirjasarjaan. Se on 13. kirja Goosebumps-kirjasarjasta. Kirja on ilmestynyt vuonna 1993, sen alkuperäinen nimi on Piano lessons can be murder, sen on suomentanut Taija Kuula ja kirjan kustantaja on Sanoma Magazines Finland Oy.
Eräänä yönä Jerry ei saanut unen päästä kiinni. Naapurin takapihan kuistin valo loisti sisään ja ikkuna helisi tuulessa. Hän oli juuri rentoutunut ja vaipumassa vähitellen uneen, kun hän kuuli musiikkia. Pianomusiikkia. Jerry kuuli sen tulevan suoraan yläpuoleltaan ullakolta. -Kuka voi soittaa ullakolla pianoa keskellä yötä? hän ihmetteli. Jerry käveli ullakon ovelle ja aukaisi sen ja kurkisti pimeään. Soitto yhä vain jatkui hyvin hiljaa. Se oli surullista musiikkia. -Kukuka siellä?hän sopersi. Piano musiikki ympäröi Jerryn. Hän sytytti valot. Musiikki lakkasi. Hän kokeili pianotuolia ja se oli vielä lämmin! Aivan kuin joku olisi juuri istunut siinä.Tuli maanantai ja pianonkantajat kantoivat pianon ullakolta harrastushuoneeseen. Bonkers oli melkein jäädä pianon alle, kun kantajat laskivat sen lattialle. Jerry jäi yksin harrastushuoneeseen, istui pianotuolille ja mietti, että soittaminen olisi hauskaa. Hän oli väärässsä. Todella väärässä. Lauantai iltapäivällä oli myrskyista. Hän näki pianonsoitonopettajan kävelevän pihatietä pitkin. Isä oli nähnyt ilmoituksen lehdessä, jossa luki: Shreek-opisto, pianonsoiton opetusta uudella metodilla. Opettaja vaikutti mukavalta. He istuivat pianon ääressä. Jerry oli aikeissaan sanoa jotain, kun hän nosti Jerryn kädet lähelle kasvojaan. -Onpa kauniit kädet! hän huudahti. -Erinomaiset kädet!
-Aloitamme ensi viikolla, Shreek sanoi. Hän puki takin päälleen ja kuiskasi -Erinomaista. Shreekillä oli nälkäinen katse. Seuraavana yönä Jerry kuuli jälleen pianonsoittoa.
-Erinomaiset kädet. Erinomaiset! professori Shreek ylisti. -Kiitti, Jerry vastasi ihmetellen. -Soitapa kappale uudestaan, Shreek pyysi ja vilkaisi silmiini. -Soita se rauhallisesti. Herätä jokainen sormesi eloon. Muista, ne elävät! -Kummallinen ajatus, Jerry mietti. -Muista sormet, Shreek komensi. Jerry soitti kappaleen loppuun ja laski kädet syliinsä. -Soita se nyt nopeammin, professori pyysi. -Kädet Jerry. Ne elävät. Soita nyt. Nopeammin, Shreek komensi. Jerryn sormen juoksivat koskettimilla ja hän yritti keskittyä nuotteihin. -Nepeammin, opettaja huusi innoissaan. -Nopeammin, Jerry. Kätesi ovat elossa. Jerry ei kuullut enää, mitä soitti ja hän yritti lopettaa. -Lopettakaa, Jerry huusi sormilleen. Nopeammin, opettaja huusi. Jerryn kädet tottelivat professoria ja jatkoivat soittamista. -Lujempaa. Jerry heräsi, istui sängyssä, täysin hereillä ja tajusi istuvansa kätensä päällä. Sitä kihelmöi. -Nyt oli yhä perjantain ja lauantain välinen yö, sanoi Jerry ääneen. Hän kuuli taas pianonsoittoa, jonka sävelet leijuivat huoneessa.
Soitto lakkasi ja alkoi uudelleen. Jerry käveli portaille ja soitto kuului lujempaa. Hän meni portaat alas ja mietti tänään aikovansa selvittää, että kuka pianoa soitti. Hän avasi harrastushuoneen oven ja otti askeleita kohti pianoa, joka oli nyt vain parin askeleen päässä. -Kuka sitä soitti, Jerry mietti. Hän pysähtyi ja tuijotti pimeyteen. Hän näki vaan himmeät ääriviivat ja hänen sydän hakkasi. Soitto lakkasi. Jerry näki naisen kasvot. Kummitus näytti surulliselta. -Tämä on minun talo se sanoi käheästi. Se oli niin hiljainen, että Jerry ei ollut varma kuuliko oikein. -Älä koske, minun piano. Älä koske siihen! Jerry otti askeleen taaksepäin. -Tämä on minun taloni! Minun pianoni!
Professori Shreek saapui seuraavana päivänä kahdelta. Jerry otti Shreekin takin ja vie hänet harrastushuoneeseen. -Olet todella onnekas, kun tämä odotti sinua. -Niin kai, Jerry vastasi. Näytäpä mitä olet oppinut, Shreek sanoi.
-Minusta Jerry voisi käymään opistollani tunneilla, Shreek ehdotti. -Mutta sehän olisi hienoa, äiti totesi. Professori antoi opiston käyntikortin. Shreekin lähdettyä piano alkoi yhtäkkiä soida ja siitä lähti kova rämisevä ääni. Räms. Räms. -Jerry lopeta! äiti huusi olohuoneesta. -En se ole minä, Jerry vastasi.
Tohtori Fryen vastaanotto huone oli pieni ja valoisa. -Kerropa minulle uudesta kodistasi, hän sanoi. -Se on iso vanha talo, Jerry kertoi. -Siinä kaikki. Hän pyysi Jerryä kuvailemaan huonettaan. Jerry kertoi myös kummituksestakin. Sitten Jerry kysyi, -Olenko hullu? -Et, vatasi Frye. Frye vakuutti, että on normaalia pelätä. Hän kätteli Jerryn ja sanoi seuraavan ajan olevan ensi viikolla. Jerry käveli odotushuoneen poikki ja astui käytävälle. Silloin hän tunsi kummituksen jäätävän otteen kaulan ympärillä. Jerry huusi kauhuissaan ja kääntyi ympäri. -Äiti! Jerry parahti. -Tarkoitus ei ollut säikyttää, äiti sanoi. -Minun on lakattava luulemasta, että kummitus seuraa minua, pohti Jerry.
Perjantaina koulun jälkeen äiti vei Jerryn Shreekin musiikkiopistoon. Se näytti Jerryn mielestä pikemminkin vankilalta tai kummitustalolta kuin musiikkiopistolta. Jerry meni sisään pääovesta ja hänen eteensä avautui pitkä käytävä. Hän käveli käytävää pitkin eikä tiennyt minne mennä, mutta lopulta käytävällä tuli vastaa Shreek. He menivät luokkahuoneeseen, jossa ei ollut ikkunaa. -Kun kätesi ovat valmiit, voit jatkaa opintojasi jonkun toisen opettajan kanssa, sanoi Shreek. -Kun käteni ovat valmiit, Jerry ihmetteli. Jerry eksyi taas käytävällä ja tapasi siellä herra Togglen. Toggle oli kuulemma lahjakas keksijä. hän opasti Jerryn ulos opistolta.
Kotona isä ja äiti halusivat kuulla Jerryn oppimia kappaleita. He menivät harrastushuoneeseen, Jerry istui pianotuolille ja ennen kuin hän ehti painaa ensimmäisen koskettimen alas, piano alkoi soittaa matalia säveliä. -Jerry älä viitsi, äiti huusi. -Mutta en minä sitä tee, Jerry huusi. Seuraavana perjantaina herra Toggle oli vastassa minua opiston ovella. Hän vei Jerry koneita ja sähkötarvikkeita täynnä olevaan huoneeseen. Hän esitteli koneitaa ja keksintöjään Jerrylle ennen soittotuntia. Jerry kuuli avun huutoja, jotka tulivat kaapista. -Kuulitko tuota, Jerry kysyi togglelta. -Ne ovat vain viallisten koneiden huutoa, hän vastasi.
Lauantai iltapäivällä Jerry meni ulos lapioimaan pihatietä lumesta. Hän näki Kimin ja he tervehtivät toisiaan ja Jerry kutsui Kimin sisään kaakaolle. He menivat harrastushuoneeleen. -Miksi juoksit karkuun silloin koulussa, Jerry kysyi. -En minä juossut karkuun, vaan olin myöhässä tunnilta, Kim vastasi. Muistatko, kun kerroin käyvän Shreekin tunneilla? Jerry kysyi. -En haluaisi puhua siitä. Etkö ole kuullut huhuja Shreekin opistosta? Kim kysyi. Jerryä nauratti, -mitä ihmeen huhuja? -Opistosta liikkuu juttuja. Sellaisia juttuja, että siellä on hirviöitä, Kim vastasi. Kim kääntyi Jerryyn päin. -Toggle on rakentanut ne, Jerry totesi. -Toiset huhut kertovat, että pianotunneille menneet lapset eivät koskaan tulleet takaisin. Hevain hävisivät, Kim kertoi. Tuota en kyllä usko, Jerry totesi. -Opistossa ei kummittele, mutta tuo piano on riivattu! Jerry sanoi. -Mitä tarkoitat, Kim kysyi. -Myöhään öisin joku soittaa sitä , Jerry kerto. -Jerry älä viitsi, Kim sanoi pyörittäen silmiään. Kimin äiti soitti ja halusi Kimin tulevan kotiin. Kim lähti.
Myöhemmin illalla kuului pianonsoittoa. Jerry nousi seisomaan ja halusi mennä alas katsomaan pianonsoittajaa. Musiikki oli aavemaista. Jerry veti syvään henkeä ja astui huoneeseen. Kummituksen pää oli painunut alas ja sen pitkät hiukset roikkuivat kasvojen edessä. Jerry otti askeleen lähemmäs. Kummitus lakkasi soittamasta ja tiiraili Jerryä. -Huhut ovat tosia, kummitus sanoi. -Huhut ovat tosia, se toisti. -Mimitkä huhut, Jerry kysyi. -Huhut opistosta, kummitus vastasi. -Ne ovat tosia. Huhut ovat tosia. Kummitus kohotti kätensä Jerryä kohti. Jerry tuijotti niitä.
Yhtäkkiä tajusin, että äiti oli kietonut kätensä minun ympärilleen. -Jerry rauhoutu. Ei ole mitää hätää, äiti sanoi. -Näin taas mielessäni harmaan kummituksen ja sen sanovan huhujen olevan totta, Jerry kertoi. -En halua soittaa pianoa. Viekää se pois, Jerry sanoi. -En halua käydä tunneilla. -Sinun täytyy keroa Shreekille, että et halua jatkaa soittamista, äiti totesi.
Tuli perjantai ja äiti vei Jerryn opistolle. Jerry meni sisään ja käveli käytävää pitkin luokkaan. Hymyilevä Shreek tervehti Jerryä. Jerry istui pianotuolille ja sanoi, -Olen päättänyt...öh lopettaa painonsoiton. Shreek tarttui Jerryä ranteesta kiinni ja sanoi, -Ei onnistu. Et lähde minnekkään, Jerry.
-Mitäh? Jerry ihmetteli. -Et sinä voi lopettaa, Jerry. Tarvitsen kauniita käsiäsi. -Päästä irti, Jerry kiljui.
-Sinulla on erinomaiset kädet, professori totesi. Jerry sai irrotettua kätensä, pääsi irti ja lähti juoksemaan karkuun. Hän yritti muistaa tie ulko-ovelle, mutta Shreek kuroi välimatkaa umpeen. -Herra Toggle, Jerry huusi käytävällä. Jerry näki käytävän päässä ovet ja meni niistä sisään. Ovet johtivat konserttisaliin, jossa oli pianoja, opettajia sekä soittajina PELKÄT KÄDET. Ihmiskädet leijuivat ilmassa koskettimien yllä. Jerry tuijotti näkyä kauhuissaan ja yritti keksiä jonkin selityksen sille kaikelle, kun Shreek ryntäsi huoneeseen. Jerry juoksi pakoon, mutta kaatui Shreek lähestyi voitokas hymy kasvoillaan. Shreek tarttui Jerryn vasempaan nilkkaan.
(...ja loppu jääkin arvoitukseksi, jos ei lue kirjasta lukuja 26-28.)
